Ennakkoluuloja ja harhakäsityksiä

Ennen Johdatus mediakasvatukseen –kurssin alkua pohdin sanaa mediakasvatus. Minulle sana mediakasvatus toi mieleen lähinnä kriittisen lähestymisen mediaa kohtaa. Oppilaille pitäisi opettaa, että kaikki lähteet esimerkiksi Internetissä eivät ole yhtä luotettavia. Nykyään maailma on jo niin täynnä tietokoneita, älypuhelimia yms., että itse ajaudun helposti ajattelemaan, että media vaikuttaa ainoastaan iltapäivälehtien nettisivuilla ja tv-mainoksissa. 

Tutustuin kuluneen viikon aikana hieman kurssikirjaamme Näkökulmia mediakasvatukseen. Kun näin sisällysluettelossa otsikon, joka liittyi mediakasvatuksen historiaan, mielessäni vallitsi ajatus, että kyseinen aikakausi on parinkymmenen vuoden takainen. Sekä kurssikirja että luennot kuitenkin kaatavat harhakäsitykseni. Myönnän tappioni!

 

Kurssikirjan artikkelissa 'Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet' kerrotaan, että yksi mediakasvatuksen lähtökohta 1950-luvulla oli joukkoviestintä ja elokuvien vaikutus yhteiskuntaan ja yksilöön.  Minun on hyvin vaikea kuvitella, että mediakasvatusta olisi ollut kouluissa jo 50 –luvulla! Mielessäni 50 –luvun koulu on hyvin järjestelmällinen ja kurinalainen oppilaitos. Tunneilla käsitellään oppikirjojen asioita tarkasti, eikä opettajat sovella omiaan. Aivan käsittömältä tuntuu, että jo 60 vuotta sitten oltaisiin pohdittu elokuvan käyttöä opetusvälineenä. Omaankin kouluaikaan elokuvat olivat melko harvinaisia. On siis hyvinkin mielenkiintoista, että jotkut ovat ajaneet mediakasvatuksen asiaa jo noin varhain!

Erittäin mielenkiintoisena mieleeni painui Mannerheimin lastensuojeluliiton osallistuminen mediakasvatukseen. En ole ajatellutkaan, että MLL voisi olla mukana mediakasvatuksessa! Kuitenkin jo 1958 MLL:n alaisuuteen perustettiin Suomen kansallinen lastenelokuvakeskus. Nyt oikeasti alan ymmärtää, että mediakasvatusta on todella harjoitettu jo pitemmän aikaa, ja monet tahot ovat mediakasvatuksessa mukana. Minua ei näin ollen enää yllätä, kun artikkelin loppupuolella mainitaan, että suomalaisen mediakasvatustutkimuksen heikkouksia on mm. oppialan kotipaikattomuus. Mediakasvatusta on ripoteltu vähän joka paikkaan. 

Mutta pitäisikö mediakasvatuksen olla oma kokonaisuutensa esimerkiksi kouluissa? Minun mielestäni ei välttämättä. Koska mediakasvatus on niin laaja-alaista, olisi vaikeaa saada sitä koottua eheäksi kokonaisuudeksi. Ehkä se on vain hyvä, että mediakasvatusta tulee useilla eri oppitunneilla, sillä niinhän media on elämässäkin mukana monella eri osa-alueella, eikä vain yhtenä isona klönttinä.