Ajattelen kirjastoa usein paikkana, jossa on tiukat säännöt. Kun lapsena kävimme koulusta tutustumassa kirjastoon, ensimmäisenä meille opetettiin, että kirjastossa on oltava hiljaa. Hiljaisuus takaa muille lukurauhan. Ennen Internet-aikaa kirjastossa käytiin nimenomaan vain lainaamassa kirjoja tai lukemassa lehtiä. Itse en koskaan kokenut kirjastoa kovin miellyttäväksi paikaksi viettää aikaani, mikä johtui varmastikin suurelta osin hautajaismaisesta hiljaisuudesta. Kun Internettiin pääsy kirjastoissa tuli mahdolliseksi, myös nuorten nk. hengailu kirjastoissa lisääntyi. Itsekin saatoin joskus bussia odotellessani mennä nettiin selailemaan sivuja. Kuitenkin 2000-luvun alussakin mielestäni kirjastot olivat melko vanhanaikaisia hengeltään. Ainakin omassa kotikaupungissani koneella sai olla vain tietyn ajan, ja itsestäni ainakin tuntui, ettei yleisellä paikalla voi käydä ihan millä sivustoilla sattuu.
Tuula Haaviston artikkelissa 'Mediakasvatus ja kirjastot' mainitaan Espoon Sello-kirjaston Game Point, joka on osa nuortenosastoa. Game Pointissa on hyviä koneita, joilla voi pelata kirjaston valikoimia pelejä. Mielestäni tämä on hieno askel oikeaan suuntaan. Usein puhutaan siitä, kuinka nuorilla ei ole paikkaa, missä viettää aikaa, ja he purkavat oman pahan olonsa kaduilla tuhotöitä tehden. Miksei kirjasto voisi olla yhtä hyvin mukava ajanviettopaikka, kuten nuorisotalot ja vastaavat? Kirjastollahan on hyvät edellytykset nuorten viihdyttämiseen: on lehtiä, tietokoneita, pelejä ja kirjoja, jotka sekä viihdyttävät että sivistävät nuorta ja miksei vähän vanhempaakin kansaa.
Jos Sellon kaltaiset kirjastot yleistyisivät, tottakai lisääntyvä nuorten määrä tulisi ottaa kirjaston toiminnassa huomioon. Mahdollisesti vartiointia pitäisi lisätä, ja nuorten perään joutuisi katsomaan hiukan nykyistä enemmän Kuitenkin, omassa mielessäni kirjasto on hyvin arvokas paikka. Minun on vaikea uskoa, että kukaan menisi kirjastoon rellestämään tai potkimaan hyllyjä kumoon. Mielestäni nk. pelikirjasto on kokeilemisen arvoinen idea. Jos kirjastoissa saataisiin käymään enemmän nuoria, ehkä kirjastot voisivat ottaa yhä suuremman roolin mediakasvattajina. Tähän asti kurssilla on pohdittu paljon sitä, miten kouluissa tulisi mediakasvattaa. Mieleeni herää kysymys, entä jos kirjastot olisivatkin niin sanotusti päämediakasvattajia? Eihän kaikkea tarvitse koulussa opettaa. Koulut voisivat tällöin tehdä yhteistyötä kirjastojen kanssa, sillä kirjastothan ovat pullollaan mediakasvatuksen asiantuntijoita. Miksei hyödynnettäisi heidän ammattitaitoaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti