Kurssin häämöttäessä loppuaan mielessäni ajelehtii kysymys siitä, millainen mediakasvattaja itse aion olla tulevaisuuden työssäni. Haluankin näin loppuvaiheessa palata kurssin alussa käytyihin perusasioihin. Opetettavina aineinani ovat fysiikka ja matematiikka. Näiden aineiden myötä mediakasvatusta tulee varmastikin ainakin ohjelmien ja laitteiden käyttöön liittyen. Fysiikassa mediakasvatus painottuu mielestäni juurikin teknologiakasvatukselliseen näkökulmaan. Tunneilla käytetään paljon erilaisia mittauslaitteita ja esitellään fysiikan alan sovelluksia. Yhteiskunta- ja kulttuurikriittinen näkökulma tulee mukaan kuvaan siinä vaiheessa, kun mietitään, mikä tieto on luotettavaa. Luonnontieteiden alalla on erityisen tärkeää, mitkä ovat todelliset lähteet, joista informaatiota on haettu. Matematiikassa painottuu myös luonnostaan eniten teknologinen osaaminen. Jotkin ohjelmat saattavat olla hyödyksi opiskelussa. Esimerkiksi kolmiulotteisten kappaleiden hahmottaminen voi olla helpompaa, jos käytetään hyödyksi jotain ohjelmaa, jolla voidaan katsella kappaleita eri kulmista.
Tällaisten nk. perusjuttujen lisäksi haluaisin kuitenkin opetuksessa käyttää mahdollisuuksien mukaan enemmän mediaa hyödyksi. Eräässä blogitekstissänikin jo mainitsin, että sanomalehdissä oppilaiden töiden julkaiseminen voi motivoida oppilaita. Jos vain joskus on mahdollista, haluaisin toteuttaa oppilasryhmän kanssa jonkin projektin, jonka tulokset voitaisiin julkaista esimerkiksi paikallisessa lehdessä. Internet antaa paljon mahdollisuuksia opetukseen. Peruskouluissa yleensä periaatteena on se, että oikeat vastaukset käydään läpi tunnilla. Jos oppilas ei pääse tunnille, vastauksia on kyseltävä kavereilta tai opettajalta erikseen. Digitaaliset oppimisympäristöt luovat mielestäni oivan mahdollisuuden sille, että opiskelun ei tarvitse eikä saakaan tapahtua vain koulussa. Itse olisin ainakin lukioaikanani toivonut, että olisin kipeänäkin ollessa voinut vähintäänkin tarkistaa läksyt, vaikka en fyysisesti kouluun olisi kyennytkään.
Vaikka ajatus kurssin toteuttamisesta projektimuotoisena kuulostaa hienolta ja mielenkiintoiselta, vaatii se kuitenkin paljon aikaa ja vaivaa. Luulenkin, että parhaiten tällaisen toteutus onnistuisi jonkinlaisena vapaa-ajan kerhotoimintana. Omassa opetuksessani tuskin tulen painottamaan sitä, mikä on mediakasvatusta ja mikä ei. En vieläkään koe olennaiseksi sitä, että kaikki tekeminen luokitellaan erikseen. Tärkeää ei ole se, että oppilas tietää saavansa mediakasvatusta, vaan että oppilas oikeasti osallistuu, tekee ja kokee itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti