Artikkelissa ’Tunteella ja järjellä nettiin – Internetissä tarvitaan uudenlaisia mediataitoja’ (Tuominen, S., Mustonen, A.) käsitellään paljon käytännön asioita, jotka auttavat vanhempia mediakasvatuksessa. Yksi artikkelin tärkeimmistä huomioista on mielestäni se, että vanhempien kannattaisi itsekin tutustua sivuihin, joita lapset käyttää. Esimerkiksi irc-galleriaan ja blogeihin tutustuminen eivät vaadi tolkuttomasti aikaa, mutta tutustuminen selventää vanhemmille sitä, miksi lapset juuri niitä palveluja tai ohjelmia käyttävät.
Olen ennenkin maininnut, että itse käytän Facebookia lähinnä yhteydenpitoon. Artikkelissakin painotetaan sitä, että suurin osa nuorista käyttää nettiä sosiaalisella tarkoituksella. Hyvä huomio on mielestäni se, että riippuvuus on melko harvinaista, vaikka monet nuoret nettiä käyttävätkin. Artikkelissa mainitaan, että vanhemmat ovat ehkä liiankin luottavaisia lastensa mediakäyttötapoihin. He luottavat, että lapset pysyvät poissa pahoilta teiltä. Luottamusta on kuitenkin jonkin verran oltava, niin kuin kaikessa lasten tekemisissä. Omassa lapsuuden kodissani tietokone oli ja on edelleenkin vanhempieni huoneessa. Vanhemmat eivät sen paremmin kytänneet, millä sivustoilla kävimme, mutta kuitenkin heillä oli varmasti jokin käsitys siitä, paljonko aikaa koneella käytimme.
Kurssikirjamme viimeinen artikkeli on Sirkku Kotilaisen kirjoittama ’Mediakasvatusta nuorisotyössä’. Artikkeli antaa ainakin itselleni jälleen uusia näkökulmia mediakasvatukseen, ja erityisesti siihen, missä mediakasvatusta toteutetaan. Itseäni yllätti artikkelissa mainittu Seija Rytkösen opinnäytetyön tulos, jossa todetaan, että mediakasvatus soveltuu myös rippikouluun. Omaa rippikouluaikaani en pidä mitenkään erityisenä mediakasvatuksen ajanjaksona. Rytkönen kuitenkin uskoo, että mediakasvatuksen tulisi olla osa kirkon kasvatustyötä. Erityisen hienosti artikkelissa sanotaan, että mediakasvatus on jatkuvaa kokeilua ja kehittämistä. Mediakasvatus todellakin elää koko ajan kehittyvän teknologian myötä. Sen olen itsekin tällä kurssilla oppinut, ja mielestäni se on hyvä pitää mielessä tulevaisuudessakin.
Kurssikirjamme viimeinen artikkeli on Sirkku Kotilaisen kirjoittama ’Mediakasvatusta nuorisotyössä’. Artikkeli antaa ainakin itselleni jälleen uusia näkökulmia mediakasvatukseen, ja erityisesti siihen, missä mediakasvatusta toteutetaan. Itseäni yllätti artikkelissa mainittu Seija Rytkösen opinnäytetyön tulos, jossa todetaan, että mediakasvatus soveltuu myös rippikouluun. Omaa rippikouluaikaani en pidä mitenkään erityisenä mediakasvatuksen ajanjaksona. Rytkönen kuitenkin uskoo, että mediakasvatuksen tulisi olla osa kirkon kasvatustyötä. Erityisen hienosti artikkelissa sanotaan, että mediakasvatus on jatkuvaa kokeilua ja kehittämistä. Mediakasvatus todellakin elää koko ajan kehittyvän teknologian myötä. Sen olen itsekin tällä kurssilla oppinut, ja mielestäni se on hyvä pitää mielessä tulevaisuudessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti