Kurssikirjan artikkelissa 'Yleisestä mediaosaamisesta paikalliseen ja yhteisölliseen mediaosaamiseen' kirjoittaja Lasse Lipponen nostaa mielestäni hyviä ajatuksia esiin mediaosaamisesta. Lipposen mukaan termiä medialukutaito on vaikea määritellä. En siis itsekään ole ollut aivan hakoteillä uskoessani, että termiin sisältyy paljon erilaista osaamista. Lipposen mukaan käsitteellä medialukutaito viitataan kaikkiin kykyihin, tietoihin ja taitoihin, jota medialukutaitoisella henkilöllä on. Mediaosaamista ja medialukutaitoa pidetään artikkelissa synonyymeina.
Mielestäni mielenkiintoinen pointti artikkelissa on se, että mediaosaaminen ei ole ja sen ei tarvitsekaan kaikilla ihmisillä tarkoittaa samaa asiaa. Lipponen vertaa artikkelissa elokuva- ja kouluyhteisöjä. Ei olisi järkevää opettaa kouluissa elokuva-alan tarkimpia yksityiskohtia aina kuvaustekniikoista lavasteiden käyttöön saakka. Elokuvien kanssa työskenteleville tällaiset asiat ovat kuitenkin arkipäivää. Lisäksi Lipponen huomauttaa, että aina käyttäessään jotakin välinettä ei ole tarpeellista tuntea laitteen toimintaperiaatetta. Joskus voi riittää, että tiedetään, mihin välinettä voi käyttää.
Lipposen artikkeli nostaa uudestaan mieleeni kysymyksen: "Miten kouluissa pitäisi opettaa mediakasvatusta?". Useimmissa teksteissä, joita olen lukenut, mediakasvatuksen riippuvuus opettajan mielenkiinnosta on koettu huonoksi asiaksi. Uskon kuitenkin, että tietty vapaus kuuluu mediakasvatukseen. Fysiikan tunnilla opettaja saa päättää, kuinka tarkasti hän laitteiden toimintaperiaatteita avaa oppilaalle. Ehkä joskus riittää kertoa vain sen verran, että kiinnostus herää. Tiedonjanoinen oppilas kyllä ottaa itse selvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti